Franz Schubert, romantiikan ajan neromainen säveltäjä, tunnetaan ehkä parhaiten virsistään ja lieduistaan, mutta hän loi myös laajan ja monipuolisen instrumenttimusiikin kokoelman. Impromptu op. 90 nro 4 on yksi Schubertin mestariteoksista pianolle, joka kiehtoo kuulijoita kauniilla melodioillaan ja kiehtovalla harmonisella maalailullaan.
Impromptussa, kuten nimestäkin voi päätellä, säveltäjä luottaa spontaanin musiikillisen inspiraation virtaamiseen. Vaikka Schubertillä oli tiukkoja suunnitelmia ja rakenteita teoksissaan, Impromptu nro 4:ssä on aistittavissa vapautta ja improvisaatiomaista energiaa. Musiikki etenee luontevasti eteenpäin, melodiarungot nousevat ja laskevat kuin aaltoja, luoden tunteellisen ja mukaansatempaavan kuunnelmankokemuksen.
Schubertin elämää ja musiikkia: Schubert syntyi 1797 Viennissä, Itävallassa. Hänen lahjakkuutensa musiikissa oli ilmeinen jo nuorena. Hän opiskeli musiikkiteoriassa ja sävellyksessä ja työskenteli soittajana ja kuoromestarina. Schubertia kutsutaan usein “liian kauaksi eteenpäin ajatelleeksi” säveltäjäksi. Hänen musiikkinsa sisälsi innovaatioita ja romanttista ilmaisua, jotka olivat aikansa musiikkimaailmassa uusia ja jopa radikaaleja.
Schubert oli heikko terveydeltään ja kuoli vain 31-vuotiaana vuonna 1828. Vaikka hänen elämänsä oli lyhyt, hän ehti säveltää valtavan määrän musiikkia: yli kuusisataa laulua, kymmeniä sonatteja ja kamarimusiikkiteoksia sekä sinfonioita.
Impromptu op. 90 nro 4 - analyysi:
Tämä Impromptu on kirjoitettu A-duuriin ja sen tempo on Allegretto (hitaamman tempolla). Se koostuu kolmesta osasta, jotka ovat seuraavat:
- Osa I: Aloitus on rauhallinen ja meditatiivinen. Melodia kulkee hitaasti ja tasaisesti, luoden intiimin tunnelman.
Osa | Tempo | Musiikillinen kuvaus |
---|---|---|
I | Allegretto | Rauhallinen ja meditatiivinen, melodia virtaa hitaasti ja tasaisesti |
II | Allegro vivace | Energinen ja iloinen, sointukulut vaihtuvat nopeasti |
III | Allegretto | Palautuminen rauhalliseen tunnelmaan, melodiat ovat laulupohjaisia ja herkät |
- Osa II: Tempo muuttuu Allegro vivaceksi (nopeaan ja elämäään täynnä). Sointukulku nopeutuu, ja musiikki saa iloista ja energistä luonnetta.
- Osa III: Impromptu palaa rauhallisen Allegretto-temppoon. Melodiosointi on laulupohjaista ja herkkää, luoden intiimin ja tunteellisen lopetuksen.
Schubertin Impromptu op. 90 nro 4 on mestariteos, joka osoittaa säveltäjän lahjakkuutta melodisen inspiraation ja harmonisen konstruktion alueella. Se on myös näyte Schubertin kyvystä luoda musiikkia, joka on sekä spontaanista että rakenteellista, herättäen kuulijoissa syviä tunteita.
Kuunteluvinkki:
Kun kuulet Impromptu op. 90 nro 4:ää ensimmäisen kerran, sulje silmäsi ja anna musiikin viedä sinut mukaansa. Kuvaile mielessäsi melodioiden kulkua ja harmonioiden värien vaihtelua. Kokeile havainnoida kuinka Schubertillä onnistuu luomaan sekä intiimiä että draamaattista tunnelmaa samassa teoksessa.
Schubertin Impromptu op. 90 nro 4 on klassiselle musiikille täysin omistettuna oleva helmi, joka ansaitsee paikkansa jokaisen pianomusiikin ystävän soittolistalla.